Pinkki poika ja sininen tyttö

Kun muutin pitkästä aikaa saman katon alle vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, hammasharjani sai mukiin kaverin. Koska tahdoimme rikkoa stereotypioita, minä sain sinisen hammasharjan ja kanssaeläjä pinkin. Parin viikon päästä huomasin hammasharjaa pois laittaessani, että olin pessyt hampaani SILLÄ PINKILLÄ HARJALLA. Kuvainnollisesti häntä jalkojen välissä tunnustin rikoksen kanssaeläjälleni, ja sain synninpäästön.

Ei mennyt kauaakaan, kun kanssaeläjä teki samanlaisen rikoksen. Kuinka syvään nämä mielikuvat on meihin istutettu? Hyvänen aika, yksi lapsuudentraumoistani on se, että minä sain aina siniset saappaat, siskoni punaiset!

Piirakka ja viimeinen pala

Yksin asuessa voi olla varma, ettei kukaan muu tuo jääkaappiin maitoa tai juustoa. Voi olla varma, ettei kukaan muu tiskaa koko viikon tiskejä ja vie samalla roskia. Eikä vie viimeistä palaa piirakasta.

Tein hurjan hyvää omena-murupiirakkaa, johon tulee omenan lisäksi rahkaa. Sitä sitten maisteltiin ja kesti jopa kaksi päivää, ennenkuin piirakan viimeiset hetket olivat käsillä. Ja kun ajattelin nauttia vielä pienen palan, ja jakaa suuren palan kanssaeläjäni kanssa... SITÄ EI ENÄÄ OLLUT. Pala oli KADONNUT. Syyttävä sormi osoitti kanssaeläjään, joka katuvaisena mutisi luulleensa, että olin säästänyt sitä viimeistä palaa hänelle... Ja taas minua vietiin.

On kovin vaikeaa tietää, kun jaetaan vaikka suklaalevyä, haluaako se toinen vielä mahdollisesti ehkä palasen, vai onko hän jo saanut tarpeeksi. Kun sitten kääreestä löytää vielä yhden palasen ja kuulee toisen varanneen sen juuri minulle, hymy on herkässä.